Pyhä Henrik saapuu Suomeen aloittaen näin keskiajan Suomessa.
Yksityiskohta Pyhän Henrikin kenotafista Nousiaisten kirkosta.
(Kuva: Pyry von Bagh)
Yrittäessään ymmärtää menneisyyttä, ihmisillä on yleisesti ollut tapana jakaa mennyt aika paloiksi. Nämä palaset ovat ajanjaksoja, jotka tyypillisesti alkavat ja loppuvat historiallisesti tärkeinä pidettyihin tapahtumiin ja niiden sisällä tapahtuvat muutokset oletetaan vähemmän merkityksellisiksi. Tyypillisiä tapoja paloitella menneisyyttä tällaisiin ajanjaksoihin ovat esimerkiksi hallitsijasukujen mukaan jaottelu, kuten tehdään vaikkapa kiinalaisessa historiankirjoituksessa tai sitten uskonnolliseen maailmankuvaan perustuvat jaottelut. Esimerkiksi islamilaisessa historiankirjoituksessa menneisyyttä jaksotetaan muun muuassa esi-islamilaiseen aikaan, Muhammedin elinaikaan ja islamilaisen kalifaatin aikaan. Länsimaisessa historiakäsityksessä vastaavaa jaksottelua edustaa jako antiikkiin, keskiaikaan ja uuteen aikaan. Kaikki tällaiset menneisyyden jaottelut ovat pohjimmiltaan keinotekoisia ja keksittyjä. Keskiajalla ei suinkaan eletty "keskiaikaa", vaan he kutsuivat omaa aikaansa "moderniksi". Tästä huolimatta ilman minkäänlaista jaksottamista menneisyydestä tulee hyvin vaikea hahmottaa ja siksi tällaisia jaksotustapoja käytetään yhä kaikkialla, missä on jonkinlaista tarvetta ymmärtää menneisyyttä.
Tämän blogin aiheena on ajanjakso n.500–1500 jaa, jota on eurooppalaisessa historiankirjoituksessa totuttu kutsumaan termillä "keskiaika". On siis aiheellista kysyä, että mikä on tämä "keskiaika" ja miksi sitä kutsutaan sillä nimellä? Minkä keskellä se oikeastaan on?
Leonardo Bruni (1370 - 1444)
Kuva: Wikimedia Commons
Käsitteen lanseerasi ensimmäisenä renessanssihistorioitsija Leonardo Bruni (1370–1444) teoksessaan "Historiarum Florentini populi libri XII" tarkoittamaan Italiassa vallinnutta alennustilan leimaamaa aikaa roomalaisen sivistyksen ja hänen oman aikansa loiston välillä. Mielenkiintoista tässä tarinassa on, että keskiajalla on siis alusta lähtien tarkoitettu jonkinlaista ikävää väliaikaa arvostetumpien aikojen välillä. Renessanssihistorioitsijat kuvailivat antiikin jälkeen vallinnutta tilannetta "pimeydeksi". Lopullisesti länsimaalainen historiajako ja keskiajan osa synkkänä välitilana arvostetumpien ajanjaksojen välillä vakiintui saksalaisen historioitsija Cristoph Cellariuksen (1638–1707) jakaessa maailman historian lopullisesti kolmeen osaan. Yhä tänä päivänä tämän kaltainen jaottelu elää ja voi hyvin.
Tässä blogissa keskiaika on rajattu aikavälille 500–1500 jälkeen ajanlaskun alun, mutta kyse tosiaan on pohjimmiltaan mielivaltaisesta rajauksesta, eikä termi "keskiaika" suinkaan rajaudu näin yksinkertaisesti. Yleensä keskiajan katsotaan alkavan vuodesta 476, koska Länsi-Rooman viimeinen keisari kuoli tuolloin. Monien maiden historiankirjoituksessa keskiaika alkaa kuitenkin paljon myöhemmin, koska keskiaika on historiallisen ajan määre ja historiallinen aika alkaa vasta kirjallisten lähteiden myötä. Täten esimerkiksi Suomessa keskiaika alkaa joskus noin 1150, koska tuolloin legendan mukaan kristinusko saapui Suomeen. Näin Suomen 600-lukua nimitetään arkeologian aikamääreellä "merovingiaika", koska Merovingien hallitsijasuku hallitsi Frankkien valtakuntaa samaan aikaan.
Myös keskiajan päättymisvuosi on erittäin tulkinnanvarainen. Yleisesti keskiajan päättyminen ajoitetaan jonnekkin 1400-luvun loppupuoliskolle esimerkiksi Amerikan mantereen löytymisen tai Konstanttinopolin valtauksen vuoksi. Toinen suosittu ajoituskriteeri keskiajan päättymiselle on reformaatio 1500-luvulla. Käytännössä kussakin eurooppalaisessa maassa on päädytty määrittelemään oma aikansa keskiajan päättymiselle. Suomessa keskiaika päättyy n. 1570 Suomen reformaation mukaan, mutta esimerkiksi Englannissa keskiaika päättyi 22.8.1485 Tudorien suvun voittaessa Yorkien suvun Bosworthin taistelussa.
Keskiajalla tehty renessanssityylinen maalaus Turun linnasta.
Kuva:Pyry von Bagh
Kuten joku saattoi jo huomata, niin kaikki nämä määritelmät pyörivät eurooppalaisen historian tapahtumien ympärillä, eikä koko käsitettä tulisi tämän tekstin kirjoittajan mielestä ylipäätänsä käyttää Euroopan ulkopuolisten alueiden historiasta puhuttaessa. Myöskään ajatus keskiajasta omana erityisenä ajanjaksonaan suinkaan ole tullut tuosta ajasta itsestään, vaan kyse on jälkipolvien tavasta arvostaa tietynlaista kulttuurihistoriaa enemmän kuin jotain toisenlaista.
- Pyry von Bagh



